Meiju Niskalan tositapahtumiin perustuva kirja kertoo hänen äitinsä sairastumisesta varhaiseen dementiaan, äidin ja isoisän kuolemasta sekä kirjoittajan oman terveyden horjumisesta ja parisuhteen loppumisesta. Tapahtumat limittyvät ja lomittuvat toisiinsa, ovat seurauksia toisista tapahtumista tai muuten vain tapahtuvat samanaikaisesti tai lähekkäin. Kirja ei muistuta perinteistä romaania, vaikka se kirjastoluokituksessa onkin saanut arvon 84.2. ”Romaani on kuin sika, se syö mitä tahansa”, sanoi jo aikoinaan kirjailija Matti Pulkkinen.
Niskalan kirja on tosi ja täysi. Monilla lukupiiriläisillä on omia kokemuksia joko vanhempien tai puolison sairastamisesta ja hoidosta hoitolaitoksissa, joten kaikupohjaa omaan elämään riitti. Ja keskustelua olisi riittänyt yli säädetyn ajankin. Kaikki eivät voineet samaistua kaikkiin kirjailijan tuntemuksiin, mutta kaikki löysivät jotain omiin kokemuksiin tangeeraavaa. Joitakin lukijoita kirjailijan tyyli ärsytti, mutta hekin myönsivät, että kirja oli elävästi ja todenmakuisesti kirjoitettu.
Kirjan iloisen keltainen ja visuaalisesti hyvin harkittu kansi kuvastaa sitä iloa, joka kuplii tekstissä tapahtumien rajuudesta huolimatta.
-Seija
Kuva: wsoy.fi
Porvoon kirjaston lukupiiri - Borgå stadsbiblioteks bokcirkel - The Book Club of Porvoo City Library 