Sisko Istanmäki: Sisarteni elämät

Kevään lukupiirin teemana on Suomi 100 ja ensimmäisenä kirjana luettiin Sisko Istanmäen vuonna 2004 julkaistu romaani Sisarteni elämät. Kolmen sisaren elämät kulkevat eri teitä, sattuman ja valintojen seurauksena. Lähtökohdat elämälle ovat Pohjanmaan maaseudulla köyhässä perheessä, jossa menneisyyden salaisuudet, syyllisyys ja katkeruus ovat alati läsnä. Vanhin siskoista, Siviä, haluaa olla selviytyjä. Hän muuttaa kaupunkiin ja pyrkii eteenpäin urallaan pankissa. Hän elää askeettisesti ja säästää saadakseen asunnon sekä haalii omaisuutta synnyinkodistaan toivoen, että edes joskus joku huomaisi hänet ja sanoisi jotakin, kieltäisi. Keskimmäinen sisko Mari uhrautuu. Hän jättää opettajaseminaarin kesken ja jää huolehtimaan äidistä ja kodista. Nuorin sisko Terttu on veistetty eri puusta. Hän on kapinallinen, joka saa nuorena au-lapsen, muttei suostu tuntemaan siitä häpeää vaikka kaikki muut sitä häpeäisivätkin. Lapsella, Urpolla, on todettu Downin oireyhtymä, mutta se ei Tertun rakkautta lasta kohtaan vähennä.

Osa lukupiiriläisistä nautti kirjasta suunnattomasti ja teksti koettiin helppolukuiseksi eikä erityisen ahdistavaksi, vaikka se käsitteli vaikeita aiheita. Kieli on yksinkertaista ja jopa vanhanaikaista ja vaikka symboliikkaa on käytetty, se avautuu lukijalle. Toisaalta myös kritiikkiä esitettiin. Henkilöhahmot koettiin kovin kärjistetyiksi karikatyyreiksi. Lukupiirissä arveltiin, että ehkä kärjistettyjen hahmojen on tarkoitus alleviivata tarinan aiheita ja teemaa, joita olivat mm. häpeä, katkeruus, rakkaus, uhrautuminen, ihmisten keskinäinen julmuus ja elämätön elämä. Tarina olisi mahdollisesti parempi, jos käsittelytapa olisi ollut realistisempi ja hahmot moniulotteisempia. Tarinan valopilkuksi monet lukupiiriläiset mainitsivat lapsen syntymän ja ehdottoman rakkauden, joka Tertussa herää. Myös perheen muut jäsenet kokevat aitoja onnen hetkiä Urpon seurassa.
Suomalaiseen kertomakirjallisuuteen usein kuuluu luonto oleellisena osana, myös Istanmäki käyttää luontoviittauksia. Lisäksi kovin perinteistä on maaseudun ja kaupungin konflikti, joka tässäkin teoksessa tulee esiin.

Sisko Istanmäen tunnetuin teos lienee vuonna 1995 julkaistu Liian paksu perhoseksi, josta on tehty myös onnistunut tv-elokuva sekä näytelmäsovitus. Kirja oli myös Finlandia-ehdokkaana. Istanmäen kirjailijan ura antaa toivoa kaikille kirjailijan urasta haaveileville, hän julkaisi esikoisromaaninsa vasta kuusikymppisenä. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa romaanikirjailijaksi!  Lisätietoa kirjailijasta Seinäjoen kaupunginkirjaston sivulla.

-Heidi

istanmaki.jpg

Kansi: Kirjasampo.fi

 

 

Mainokset

Maanpäällisiä unelmia & Joutsen

Käsittelimme lukupiirissä poikkeuksellisesti kahta kirjaa yhtä aikaa. Kyseessä olivat Einar Már Guðmundssonin Maanpäällisiä unelmia (Draumur á jörðu, ilm. 2000, suom. 2004) sekä Guðbergur Bergssonin Joutsen (Svanurinn, ilm. 1991, suom. 2001). Islantilainen kirjallisuus ei ollut juurikaan lukupiiriläisille entuudestaan tuttua lukuun ottamatta nobelisti Halldór Laxnessia, joten kirjoihin tartuttiin avoimin mielin ja kiinnostuneina.

Maanpäällisiä unelmia kertoo 1900-luvun alun Islannista, jossa köyhyys on tosiasia ja huutolaisuus joillekin ainoa keino selvitä hengissä. Lukupiiri piti kirjailijan tavasta kietoa yhden perheen tarinan ympärille Islannin historiaa, yhteiskunnallisia oloja sekä kansanperinnettä ja kertoa se tarina kauniilla runollisella kielellä ja vielä niin, että rankkojen aiheiden mukana on kuitenkin myös lämpöä. Tarinan ei-kronologinen kerronta sekä vaikeahkot islantilaiset nimet tosin hiukan hankaloittivat lukemista. Kirjasta löytyi myös yhtymäkohtia nykyaikaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä Suomen historiaan. Sekä Suomessa että Islannissa (ja muissa pohjoismaissa) on noustu 1900-luvulla köyhyydestä ja rakennettu hyvinvointivaltio, jotta köyhyyteen ei tarvitsisi enää palata. Kirjassa kuvattu tuberkuloosiepidemia ja keuhkotautiparantola olivat aikoinaan tuttuja myös Suomessa ja nykyään pelätään jo tuberkuloosin uutta aaltoa.

emg

Kuva: Kirjasampo.fi

Joutsen oli kirjoista helppolukuisempi muttei mieluisampi. Kirjassa nimettömäksi jäävä 9-vuotias tyttö lähetetään kesäksi maaseudulle rangaistukseksi myymälänäpistyksistä. Maaseutu ja sen ihmiset näyttäytyvät kirjassa epämiellyttävinä ja jopa groteskeina. Tyttö joutuu näkemään asioita, joita ei osaa käsitellä. Osa lukupiiriläisistä koki, että kirjailija on osannut asettua lapsen asemaan kuvatessaan tapahtumia, osa koki vahvasti päinvastoin. Perheen teini-ikäinen tytär on raskaana ja hankkiutuu lapsesta eroon, perheessä työskentelevä renki on irstas ja jopa häiritsee tyttöä seksuaalisesti. Perheen isä kohtelee tyttöä kuin aikuista ja antaa tälle tehtäviä, joista 9-vuotiaan olisi kovin vaikea selviytyä. Kirjailija löytää sentään jotain humoristisia piirteitä maalaiselämästä sekä kuvaa islantilaista luontoa hienosti, mutta kirjan yleistunnelma on ahdistunut ja ankea. Kirjan arvoituksellinen loppuratkaisu antaa lukijalle mahdollisuuden päättää kuinka tytön lopulta käy.

gb

Kuva: Kirjasampo.fi

Einar Már Guðmundsson on yksi Islannin tunnetuimmista kirjailijoista. Häneltä on suomennettu yhteensä viisi teosta. Maanpäällisiä unelmia on itsenäinen osa trilogiasta, jonka ensimmäinen osa Jalanjäljet taivaalla (Fótspór á himnum, ilm. 1997, suom. 1999). Viimeistä osaa Nafnlausir vegir (ilm. 2002) ei ole suomennettu.  Guðbergur Bergssonilta ei ole suomennettu ainakaan toistaiseksi muita teoksia kuin Joutsen. Myös  Guðbergur on tuottelias ja palkittu kirjailija ja hänen romaaninsa Tómas Jónsson, metsölubók (1966) katsotaan olevan ensimmäinen islantilainen modernistinen romaani.

Lisätietoa islantilaisista kirjailijoista englanniksi löytyy esim. literature.is -sivustolta.

-Heidi

 

 

Czesław Miłosz: Issan laakso

Kirjailija Czesław Miłosz sai Nobel-palkinnon vuonna 1980. Ensimmäinen suomennos, omaelämäkerrallinen romaani Issan laakso, ilmestyi vuonna 1981. Alun perin puolankielinen romaani kertoo Tomasz-pojan varttumisesta Liettuan maaseudulla 1900-luvun alkupuolella. Tomasz kasvaa isovanhempiensa Kasimierzin ja Misian hoivissa, maailmalla harhailevia vanhempiaan Tomasz ei oikein edes tunne, vaikka palvookin kaunista äitään. Tomaszin perheen lisäksi kirjassa esitellään sekalainen joukko paikallisia asukkaita, enemmän tai vähemmän erikoisia persoonallisuuksia.

Luonnolla on tarinassa keskeinen sija, luonnon kiertokulku rytmittää elämää maaseutuyhteisössä ja kertojaääni kuvailee laakson maisemaa, kasvistoa ja eläimistöä usein ja monisanaisesti. Toinen elämää ohjaava tekijä on katolinen usko sekä yliluonnollinen maailma. Kertojaääni tietää, että Issan laaksossa on erityisen paljon paholaisia, jotka kiusaavat asukkaita tanssimalla vajoissa ja ladoissa.  Paikallisen papin Magdalena-piian kohtalo ensin paheksuttuna papin rakastajattarena, sitten hylättynä ja lopuksi itsemurhan tehneenä kummittelevana henkenä kuvaa (langenneen) naisen asemaa yhteisössä.

Laaksossa kieliryhmien (puolalaiset ja liettualaiset) välillä on jännitteitä, mutta myös suurvaltapolitiikka ja historia ovat jättäneet jälkensä laaksoon ja ihmisiin. Kirjassa onkin runsaasti viitteitä historiaan, esim. Ruotsin sekä Preussin vallan aikoihin. Kirjaa lukiessa tekikin mieli kaivaa historiankirjat ja vanhat kartat esiin, koska Keski-Euroopan monikulttuurinen historia ennen nykyisen kaltaisia kansallisvaltioita ei ole kovinkaan tuttu suomalaiselle lukijalle.

Miłoszin kuvailemassa Issan laaksossa menneisyys piirtyy ajan kultaaman lasin läpi. Oliko kirjailijalla ikuinen kaipuu lapsuutensa maisemiin? Miłosz päätyi Varsovan ja Pariisin kautta Kaliforniaan ja asui loppuelämänsä osan vuotta Berkeleyssä ja osan Krakovassa. Miłosz ei identifioinut itseään vain puolalaiseksi tai liettualaiseksi, hän oli monikulttuurisen kodin ja yhteisön kasvatti. Hän puhui sujuvasti puolaa, liettuaa, venäjää, englantia sekä ranskaa.

Suurin osa lukupiiriläisistä koki Issan laakson raskaaksi luettavaksi. Kirjassa ei varsinaisesti ole juonta ja teksti on runsasta. Typografia on haastava, samoin kappalejako. Suomennoksessa esiintyy sanoja, joiden merkitys ei avaudu lukijalle (esim. skapulaari). Näistä ongelmista huolimatta oltiin yhtä mieltä siitä, että kyseessä on mieleenpainuva ja tärkeä kirja. On tärkeää, että 1900-luvun alun tavallisten ihmisten historiaa on tallennettu proosaksi. Kaunokirjallisessa muodossa historia on paljon helpommin omaksuttavaa ja mielenkiintoisempaa kuin asiateksteissä.

Miłosz oli eritoten tunnettu runoilijana. Issan laakson jälkeen julkaistiin valikoima runoja nimellä Euroopan lapsi (1985). Teos Vangittu mieli (1983) kertoo intellektuellien taipumisesta itsesensuuriin ja totalitarismiin kommunistisessa Itä-Euroopassa. Muita teoksia ei ole suomennettu eikä niitä liene suunnitteilla.

-Heidi

issan

Kansi: Kirjasampo.fi

 

 

 

 

Herta Müller: Matala maa

Suomenkielisen lukupiirin teemana on tänä syksynä Villi Itä?. Teeman puitteissa järjestetään Itä-Uudenmaan kirjastoissa Venäjään liittyviä esitelmiä ja tilaisuuksia. Koska lukupiirillä oli Venäjä-teema jo aiemmin, päätimme laajentaa teemaa Itä-Eurooppaan. Lukupiirin käsittelyssä oli ensimmäiseksi romanialainen teos, Herta Müllerin Matala maa. Müller voitti kirjallisuuden Nobelin vuonna 2009. Müller on teoksissaan kuvannut Ceaușescun ajan sortoa sekä vähemmistön asemaa. Kirjailija itse kuuluu Romanian saksankieliseen vähemmistöön, jota muiden vähemmistöjen ohella sorrettiin kommunistisessa Romaniassa. Esikoisteos Matala maa (Niederungen, julk. sensuroituna 1982, kokonaisuudessaan 1984) sisältää omaelämäkerrallisia elementtejä lapsuudesta pienessä kyläyhteisössä Romanian maaseudulla. Teos koostuu lyhyistä novelleista sekä pidemmästä niminovellista.

Osa lukupiiriläisistä piti kirjasta, osa ei. Mutta kaikki osasivat arvostaa kirjailijan kieltä. Müller kirjoittaa ajoittain vaikeasti luettavaa tiivistä tekstiä, paljon asiaa vähin sanoin. Samalla kieli on kuitenkin hyvin runollista. Matalan maan vire on synkkä. Nuori tyttö tarkastelee ankeaa perhettään ja yhteisöään tarkoin silmin. Elämä maaseudulla on raskasta. Moni lukija löysi 50- ja 60-luvun maaseudun kuvauksesta yhtymäkohtia suomalaisen maaseudun arkeen. Elämä oli karua ja työtä oli paljon. Työnteosta huolimatta kärsittiin puutetta, ainakin materiasta. Müllerin kirjassa kärsitään myös tunteiden puutteesta, lämpö ja rakkaus loistavat poissaolollaan. Toivottomuus on läsnä koko ajan, ihmiset yrittävät selviytyä päivästä päivään, joten tunteiluun ei ole varaa eikä aikaa. Lukupiiriläiset löysivät teoksesta myös pikimustaa huumoria, esim. novelli Äiti, isä ja pikkuinen on sarkastinen kuvaus siitä kuinka lomamatkan todellisuus ei vastaa postikorttiin kirjattua kuvausta.

Teoksessa on löydettävissä Kafkan vaikutteet sekä groteskin perinne, joka näkyy mm. kielikuvissa, joissa vajotaan, luisutaan tai imetään jonnekin. Novelleissa myös siivotaan koko ajan. Kun oma elämä ei muuten ole millään tavalla hallittavissa, siivoamisella yritetään saada jotain järjestystä kaaokseen. Koko teoksen voi lukea kuvauksena kommunismin ja diktatuurin perusluonteesta, jota määrittävät kyynisyys, tekopyhyys sekä toivottomuus.

Ceaușescun ajan Romaniasta kiinnostuneet voivat Herta Müllerin kirjojen lisäksi tutustua romanialaisen Cristian Mungiun elokuviin kuten 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää. Groteskeista novelleista pitäville voi suositella esim. Bruno Schulzin Krokotiilikujaa.

-Heidi

Kuva: Kirjasampo.fi

Kuva: Kirjasampo.fi