Matias Riikonen: Matara

Huhtikuun (2023) kirja oli Matias Riikosen Matara. Sekin kertoo poikajoukon kasvuvuosista. Tarina on hyvin eristetty, yhteen kesään keskittyvä kuvaus hyvin organisoidun fiktiivisen yhteisön valtataistelusta. Pojat viettävät kesää siirtolatyyppisessä yhteisössä. He ovat luoneet läheiseen metsään Rooman valtakunnan aikaista yhteiskuntaa muistuttavan yhteisön, jossa on kaikki järjestäytyneen yhteiskunnan tuntomerkit, systemaattisesta vallanjaosta ja hallinnosta puhtaanapitoon ja teatteriin saakka. Jokaisella pojalla on oma roolinsa, joka pitää koko leikin ajan vaikka edessä olisi epämiellyttäviäkin kokemuksia. Leikki katkeaa yöksi, mutta jatkuu joka aamu läpi koko kesän.

Kirjan päähenkilö on pikkuveli, joka on isoveljensä kanssa sotilastiedustelija. He vaeltavat luonnossa vakoilemassa viholliskansoja. Kun syttyy sota, veljekset taistelevat eturintamassa. Isoveli pitää koko ajan huolta pikkuveljestään, ehkä vähän vaivihkaa mutta silti lukijan silmiin itsestään selvästi. Ne hetket ja hurmiollisen kauniit luontokuvaukset luovat suvantoja muuten hektiseen kerrontaan ja julmiin tapahtumiin.

Kirjan kieli on hyvin kaunista. Luontoa kuvaillaan sanoilla, joiden olemassaoloa lukija joutuu tarkistamaan internetistä. Useimmat löytyvät kyllä murre- ja muista erikoissanakirjoista, vaikka niitä lukiessa joskus alkoi epäillä kirjailijan keksineen niitä omasta päästään.

Kirja jakoi voimakkaasti mielipiteitä. Osa lukupiiriläisistä ei ollut pystynyt tai halunnut lukea kirjaa loppuun sen väkivaltaisuuden, myrkyllisen naiskuvan ja lohduttomuuden takia. Osa löysi kirjasta paitsi kauneutta myös toivoa. Kun yhteiskunta alkoi mureta, valtaa ja voimaa alettiin käyttää väärin. Mutta toisaalta se herätti pojissa myös halun vastustaa vääriä johtajia ja epäoikeudenmukaisuutta.

Kiitettävää oli se, että melkein kaikki nekin, jotka eivät halunneet lukea kirjaa, tulivat keskustelemaan siitä. Keskustelu oli hyvää.

-Seija

Kuva: Kirjasampo.fi