Sisko Istanmäki: Sisarteni elämät

Kevään lukupiirin teemana on Suomi 100 ja ensimmäisenä kirjana luettiin Sisko Istanmäen vuonna 2004 julkaistu romaani Sisarteni elämät. Kolmen sisaren elämät kulkevat eri teitä, sattuman ja valintojen seurauksena. Lähtökohdat elämälle ovat Pohjanmaan maaseudulla köyhässä perheessä, jossa menneisyyden salaisuudet, syyllisyys ja katkeruus ovat alati läsnä. Vanhin siskoista, Siviä, haluaa olla selviytyjä. Hän muuttaa kaupunkiin ja pyrkii eteenpäin urallaan pankissa. Hän elää askeettisesti ja säästää saadakseen asunnon sekä haalii omaisuutta synnyinkodistaan toivoen, että edes joskus joku huomaisi hänet ja sanoisi jotakin, kieltäisi. Keskimmäinen sisko Mari uhrautuu. Hän jättää opettajaseminaarin kesken ja jää huolehtimaan äidistä ja kodista. Nuorin sisko Terttu on veistetty eri puusta. Hän on kapinallinen, joka saa nuorena au-lapsen, muttei suostu tuntemaan siitä häpeää vaikka kaikki muut sitä häpeäisivätkin. Lapsella, Urpolla, on todettu Downin oireyhtymä, mutta se ei Tertun rakkautta lasta kohtaan vähennä.

Osa lukupiiriläisistä nautti kirjasta suunnattomasti ja teksti koettiin helppolukuiseksi eikä erityisen ahdistavaksi, vaikka se käsitteli vaikeita aiheita. Kieli on yksinkertaista ja jopa vanhanaikaista ja vaikka symboliikkaa on käytetty, se avautuu lukijalle. Toisaalta myös kritiikkiä esitettiin. Henkilöhahmot koettiin kovin kärjistetyiksi karikatyyreiksi. Lukupiirissä arveltiin, että ehkä kärjistettyjen hahmojen on tarkoitus alleviivata tarinan aiheita ja teemaa, joita olivat mm. häpeä, katkeruus, rakkaus, uhrautuminen, ihmisten keskinäinen julmuus ja elämätön elämä. Tarina olisi mahdollisesti parempi, jos käsittelytapa olisi ollut realistisempi ja hahmot moniulotteisempia. Tarinan valopilkuksi monet lukupiiriläiset mainitsivat lapsen syntymän ja ehdottoman rakkauden, joka Tertussa herää. Myös perheen muut jäsenet kokevat aitoja onnen hetkiä Urpon seurassa.
Suomalaiseen kertomakirjallisuuteen usein kuuluu luonto oleellisena osana, myös Istanmäki käyttää luontoviittauksia. Lisäksi kovin perinteistä on maaseudun ja kaupungin konflikti, joka tässäkin teoksessa tulee esiin.

Sisko Istanmäen tunnetuin teos lienee vuonna 1995 julkaistu Liian paksu perhoseksi, josta on tehty myös onnistunut tv-elokuva sekä näytelmäsovitus. Kirja oli myös Finlandia-ehdokkaana. Istanmäen kirjailijan ura antaa toivoa kaikille kirjailijan urasta haaveileville, hän julkaisi esikoisromaaninsa vasta kuusikymppisenä. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa romaanikirjailijaksi!  Lisätietoa kirjailijasta Seinäjoen kaupunginkirjaston sivulla.

-Heidi

istanmaki.jpg

Kansi: Kirjasampo.fi

 

 

Tytti Parras: Pieni hyvinkasvatettu tyttö

Lukupiirin kevätkaudella teemana ovat unohdetut suomalaiset naiskirjailijat. Tytti Parras sopii tähän teemaan, sillä hänen viimeisin julkaistu teoksensa Vieras on vuodelta 1992 eikä kirjailijan myöhemmistä liikkeistä ole havaintoja. 1960- ja 70 -luvuilla sen sijaan Parras esiintyi enemmänkin julkisuudessa, esikoisteos Jojo (1968) oli suuri tapaus ja kirja voitti J. H. Erkon palkinnon.

Parraksen neljäs romaani Pieni hyvinkasvatettu tyttö (1978) voitti Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Teos on omaelämäkerrallinen(?) tarina Anu-tytön kasvamisesta 50-lukulaisessa kaksikielisessä porvarisperheessä. Takaumissa Anu muistelee oma lapsuuttaan ja nuoruuttaan, nykyhetkessä nuorena aikuisena hän palaa perheenjäseniensä luo ottamaan selkoa menneisyydestään.

Pieni hyvinkasvatettu tyttö -romaanin teemoista nousevat esiin valheellisuus ja teeskentely. Anu muistelee keskiluokkaisen elämäntavan vaatimaa puhtoista julkisivua, jossa mitään epäkohtaa tai tabua (alkoholismi, aviorikos jne.) ei saa sanoa ääneen ja jossa tunteet on piilotettava. Sitä, mitä ei sanota, ei ole olemassa. Naisen seksuaalisuus vielä 50-luvun keskiluokalle oli suuri kauhistus, jonka olemassaolo oli kiellettävä tai piiloteltava. Romaanissa Anun äiti joutuu kieltämään seksuaalisuuden itseltään ja muilta naisilta, mutta joutuu hiljaa hyväksymään miehensä ja poikiensa seksuaaliset seikkailut. Mutta 60-luvun seksuaalinen vapautuminen ja naisen aseman muutos on tulossa. Anulle vanhat moraalikoodistot eivät enää olekaan voimassa. Keskiluokan hillitty ja sisäänlämpiävä pysähtyneisyys tulee tiensä päähän.

Lukupiirissä romaanin rakennetta ja takaumia kehuttiin, toisaalta sen tajunnanvirta koettiin välillä myös vaikeaselkoiseksi. Parras käyttää paljon luontevaa dialogia sekä uusia kielikuvia ja sanoja muttei kuvaa tunteita syvällisesti, mikä koettiin puutteeksi.

Parras koettiin tietyn sukupolven kirjailijaksi, joka oli tärkeä omana aikanaan 60- ja 70-luvun murroskausina, muttei kohoa klassikon asemaan enää nykypäivänä. Lukupiiriläiset tunnistivat teoksesta paljon tuttua tapakuvausta ja omakohtaisesti koettua historiaa, mutta arvelivat, ettei teos avaudu enää nuoremmille lukijoille.

Tietoja kirjailijasta löytyy lyhyesti Elias-kirjailijat tietokannasta.

-Heidi

Kuvalähde: Kirjasampo.fi

Kuvalähde: Kirjasampo.fi