Vigdis Grimsdottir: Kannastie 7

Kannastie 7:n tapahtumat sijoittuvat yhden päivän ajalle jonnekin 1970-80 –luvulle Reykjavikiin. Kertomus alkaa aamusta, jolloin päähenkilö Fridan koira kuolee, ja päättyy iltaan, jolloin koira haudataan. Mukana on myös takaumia päähenkilöiden, niin elävien kuin kuolleiden, menneisyydestä, lähinnä 1930-luvulta. Kirjan rakenne on hyppelyä eri aikatasojen välillä, minkä osa lukupiiriläisistä koki sekavaksi. Joku oli kyllä myös nauttinut rakenteen taiturimaisuudesta. Kirja vaati eittämättä keskittymistä, ja monella oli ollut vaikeuksia pysyä perillä siitä, kuka henkilöistä on kuka saati kuuluuko tämä eläviin vai kuolleisiin. Tarina kuitenkin palkitsi keskittyneen lukijan, ja kirjan lopussa langat vedettiin yhteen.

Kannastiessä nousi voimakkaasti esiin tuonpuoleisen läsnäolo. Vainajat seikkailivat kirjan lähes joka sivulla. Päähenkilö Frida oli ”selvänäköinen” nuori tyttö, jolla oli seuranaan paitsi kuollut pikkuveljensä ja isovanhempansa, myös Kannastie 7:n talossa asuneita muita edesmenneitä. He olivat innokkaita keskustelemaan ja kommentoimaan vähän joka asiaa. Vainajia ei myöskään kuvattu millään tavoin pelottavina, vaan sympaattisina ja välillä vain hiukan tungettelevina hahmoina.

Piiriläiset tulkitsivat vainajien läsnäoloa mm. siten, että selvittämättömät asiat pitivät kuolleita edelleen kiinni tämänpuoleisessa. Osa vainajista koki, että heidät oli ymmärretty väärin. Kirjan yksi keskeisistä teemoista olikin ihmisten elämät ja niistä kerrottujen tarinat, ja näkökulman merkitys tarinoissa. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Kertojan näkökulma vaikuttaa aina siihen, mitä nähdään ja näytetään, ja mitä jätetään sanomatta. Osa vainajista halusikin tuoda kiihkeästi oman näkökulmansa salaperäisen Runoilijan tekemiin muistiinpanoihin, jotta totuus ei jäisi yksipuoliseksi. Kuolleen läheisen, myös koiran, läsnäolo tuo myös helpotusta suruun ja menetyksen tunteisiin.

Naiset nousivat tarinassa keskeiseen osaan. Miesten karatessa kotoa tai harrastaessa jatkuvia syrjähyppyjä monen naisen osa tuntui olevan pitää arkielämää kasassa ja kestää. Keskustelua piiriläisissä aiheutti varsinkin Fridan äidin loputon ymmärrys huikentelevaista ja perheensä hylkäävää miestään kohtaan. Piiriläiset arvelivat, että se selittyi osittain vaimon kyvyllä ymmärtää miehen ankea menneisyys ja että muulla tavoin hän ei voisikaan olla. On mentävä niillä mitä on. Ilmeisesti perheellinen nainen ei kuitenkaan olisi voinut käyttäytyä yhtä vapaasti kuin mies. Vahvan ja uhrautuvan naisen käsite on toki tuttu meille suomalaisillekin, kuten varmaan se on kaikkialla maailmassa. Naiset luovat myös itse omia tapojaan selviytyä elämästä ja saada siihen mielekkyyttä.

Kirja näytti myös välillä riipaisevallakin tavalla, miten lapsen kuolema vaikuttaa peruuttamattomasti ihmisen ja hänen lähipiirinsä elämään. Kuolema voi laukaista vääjäämättömän tapahtumasarjan, joka johtaa lukkiutuneeseen tilanteeseen, josta ei tunnu olevan poispääsyä. Jäljellejääneen elämä menee tavallaan lopullisesti pilalle. Kirjassa käsiteltiin kuitenkin myös anteeksiannon mahdollisuutta tilanteissa, joissa anteeksi antaminen voi olla lähes mahdotonta.

Kirjasta nousi esiin myös melko mutkaton suhtautuminen seksuaalisuuteen, joka poikkeaa esimerkiksi meidän suomalaisten kokemuksista vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Seksuaalisuus on pitkään nähty meillä häpeällisenä asiana, johon on vaikuttanut ennen kaikkea luterilaisen kirkon ja erilaisten herätysliikkeiden suhtautuminen seksiin syntinä. On tietysti vaikea sanoa, onko kirjan mutkaton suhtautuminen seksuaalisuuteen enemmän kirjailijan omasta suhtautumisesta lähtöisin, vai heijastaako se myös Reykjavikissa 1970-80 –luvuilla eläneiden ihmisten maailmankuvaa yleisemminkin.

Kolmas islantilainen kirja sai monen piiriläisen näkemään yhtymäkohtia kevään lukupiireissä luetuissa kirjoissa. Sellaisia ovat mm. asioista vaikeneminen, salaisuudet, henkimaailman vaikutus tämänpuoleiseen ja ankeat elinolot, mutta myös tietynlainen lämpö, joka tarinoista välittyy. Pidettiin hyvänä sitä, että lukupiiri antaa sysäyksen lukea tällaistakin kirjallisuutta, joka muuten voisi helposti jäädä huomioimatta.

-Tetta

kannastie7

Kuva: Kirjasampo.fi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s