Marja Naskila: Hereillä pimeässä

Kevään lukupiirin viimeisenä teoksena oli Marja Naskilan Hereillä pimeässä (1976). Kyseessä on Naskilan esikoisromaani, joka sai ilmestyttyään runsaasti kiitosta. Naskila kirjoitti vielä kaksi muuta romaania, Naiselämää (1978) ja Meillä maalla (1981) ja toimitti suomalaisia maatalon emäntiä käsittelevän haastatteluteoksen Emäntä Suomessa (1982). Naskila toimi myös muun muassa historian ja äidinkielen lehtorina, kirjallisuuskriitikkona ja toimittajana. Hän oli vain yhdelle lukupiiriin osallistuneelle ennestään tuttu kirjailija.

Hereillä pimeässä on nuorehkon naisen kehityskertomus. Päähenkilö Pikke elää epätyydyttävässä avioliitossa miehensä Maken kanssa. Pikke ei osaa päättää, jatkaisiko kesken jääneitä opintojaan yliopistossa vai keskittyisikö vain työskentelemään pankissa. Elämä kuluu työpäivien jälkeen kotona odottelemassa miestä kotiin, joka tulee joskus, toisinaan ei. Pikke kokee tilanteensa hyvin turhauttavaksi, mutta häneltä ei tunnu löytyvän tarmoa muuttaa asioiden kulkua. Valonpilkahduksen ja lupauksen muutoksesta tuo uusi tuttavuus Hannu, joka suorittaa yliopistolla jatko-opintojaan. Pikke kokee ensimmäistä kertaa, millaista on todella rakastua. Uusi suhde tuntuu antavan mahdollisuuden muutokseen, johon Pikke ei omin voimin tunnu pystyvän.

Lukupiiriläisten keskuudessa oltiin melko yksimielisiä siitä, että Naskila on tavattoman hyvä havainnoitsija ja kielenkäyttäjä. Hän kuvailee arkisia askareita ja tapahtumia yksityiskohtaisesti ja elävästi. Kieli on sujuvaa ja tarkkaa. Kirjan yhtenä vahvuutena nähtiinkin juuri ajankuvan tarkkuus. Esimerkiksi puolisoiden silmiinpistävä erillisyys oli kuulemma 1970-luvulla täysin yleistä, ja kotityöt lankesivat vielä enemmän naisten harteille kuin nykyisin. Voi nähdä selvästi, miten joissakin asioissa on menty vuosikymmenten saatossa eteenpäin, vaikka muutos voi hitaalta tuntuakin. Tupakkakin sytytettiin 1970-luvulla surutta missä tahansa huoneistossa tai tilassa.

Esiin nousi myös ajatus siitä, että kirja olisi oman aikansa turhautuneisuuden ja vierautuneisuuden kuvaus laajemmassakin mielessä. Suomea ravisteli noihin aikoihin suuri rakennemuutos, kun maaseudulta lähdettiin joukolla kaupunkeihin töihin ja opiskelemaan. Turhautumisen ja juurettomuuden kokemukset olivat varmasti yleisiä, eivät nykylukijallekaan vieraita. Pikke muistelee lapsuuttaan aikana, jolloin kaikki oli selvää ja helppoa, ei vähiten siksi, että aikuiset tekivät päätökset hänen puolestaan. Tämän voi tulkita siten, että yksittäisen ihmisen kokemus rinnastetaan koko yhteiskuntaa koskevaksi: ennen oli kaikki selvempää ja enemmän ennalta määrättyä. Kun pitääkin yhtäkkiä ottaa vastuu omista valinnoistaan, ei se olekaan niin helppoa.

Kirjaa tuntui leimaavan myös alakuloisuuden ilmapiiri. Keskiöön nousi päähenkilön jahkailu, päättämättömyys ja epäitsenäisyys, aivan kuin tämä olisi ollut oman elämänsä sivullinen. Toisaalta tällaiseen sivullisuuden kokemukseen moni myös pystyi samaistumaan. Nykylukijan näkökulmasta Pikke saattoi kärsiä myös jonkinlaisesta masennuksesta. Muutoksen tarpeellisuus oli ilmeinen, mutta saiko Pikke lopulta muutettua mitään olennaista elämässään, sai lukijoiden keskuudessa erilaisia tulkintoja.

Hereillä pimeässä sai läsnäolijoilta kunniamaininnan tämän kevään parhaana lukupiirikirjana.

-Tetta

naskila

Kuvalähde: Kirjasampo.fi

Mainokset

Yksi ajatus artikkelista “Marja Naskila: Hereillä pimeässä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s