Essi Valta: Puisto

Essi Valta, lukupiirin seuraava unohdettu naiskirjailija, oli piiriläisille varsin tuntematon. Valtahan toimi vuosikymmeniä Otavan kustannustoimittajana ja kirjoitti siinä sivussa yhdeksän romaania. Luettavana oli tällä kertaa Vallan toiseksi viimeinen romaani nimeltä Puisto (1963). Teos kertoo keski-ikäisestä Mariasta, joka on leskeksi jäätyään muuttanut nuoren tyttärensä Minervan luo hoitamaan tämän pientä lasta Kastehelmeä. Marian päivät koostuvat lähinnä arkisista askareista ja kävelyretkistä Sibeliuksen puistossa Kastehelmen kanssa. Minervan ja hänen asevelvollisuutta suorittavan miehensä Taunon etäavioliitto rakoilee, mikä aiheuttaa jännitteitä myös äidin ja tyttären välille. Puistossa Maria tapaa erilaisia ihmisiä, joiden kanssa hän enemmän tai vähemmän ystävystyy. Maria on ihmisenä alistuva, kiltti ja sietää huonoa kohtelua tyttärensä taholta. Hän elää muiden ihmisten kautta, osaamatta itse oikein kunnolla tuntea ja elää. Kuolevalle miehelleenkin hän on tehnyt lupauksen, ettei enää koskaan ryhdy suhteisiin muiden miesten kanssa. Romaanin luontokuvaukset ilmentävät ilmeisesti Marian sisäistä maailmaa, tosin ei aina niin onnistuneesti. Kirjassa on kovin pysähtynyt tunnelma, vasta loppupuolella asioita tapahtuu muuallakin kuin Marian ajatuksissa.

Marian tarina on keski-ikäisen naisen kehityskertomus, varovasti Maria rohkaistuu ja oppii tekemään omia päätöksiä sekä ilmaisemaan tunteitaan. Vaikka Marian alistuvuus ja nöyryys oli useimpien lukupiiriläisten mielestä negatiivista, nähtiin siinä myös arjen sosiaalityön aspekti. Miten olisi Kastehelmen käynyt, jos isoäiti ei olisi häntä ollut hoitamassa? Naisen aseman vaikeus tuli myös esille Marian tarinassa, kotiäitinä koko elämänsä toiminut leski joutuu turvautumaan lapseensa tullakseen edes jotenkuten toimeen. Marian hahmossa nähtiin myös omaelämäkerrallisuutta. Matti Paloheimo kertoo kirjassaan Levoton Lippi (1985) isänsä Oiva Paloheimon ja Essi Vallan suhteessa, jossa Valta ilmeisesti oli hyvinkin alistuva ja avulias, Paloheimo ei niinkään. Lukupiiriläisten enemmistö koki Puiston kovin tylsänä. Kirjan ansiot löytyvät ajankuvasta, jossa edellisten sukupolvien maailma avautuu aikaa itse kokemattomalle lukijalle.

Valta jatkoi Marian ja Minervan tarinaa viimeisessä romaanissaan Kesää syksyllä (1967). Valta kirjoitti romaanien lisäksi novelleja aikakauslehtiin, esimerkiksi Suomen kuvalehden numerossa 47/1941 on Vallan novelli Neiti Gustafsson siirtyy. Kirjailijan elämäkertatietoja löytyy teoksesta Kailaasta Meriluotoon (1947) ja lyhyt teosten esittely kirjasta Kotimaisia naistenviihteen taitajia (1999).

Kuva: Kirjasampo.fi

Kuva: Kirjasampo.fi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s